Lempäälän kirjastojen kirjo

 

Nimiä Lempäälän pitäjänkirjaston hyväksi 1861 tehdyn keräyksen listassa. Lesken ropo toisella rivillä.

 

Yksi kirjastohistoriaan liittyviä unelmiani on olla mukana toteuttamassa Kirjastojen kirjo -tietokantaa kaikista Suomen vanhoista kirjastoista. Se tapahtuisi Suomen kirjastomuseon hankkeena ja olisi tietyllä tavalla yksi museon digitaalisista ulottuvuuksista (toki Kirjastomuseolla on jo nyt runsaasti aineistoa digitaalisessa muodossa, erityisesti. valokuvia, joita voi katsella verkon kautta).

Kaikkien entisten kirjastojen, ehkä aluksi yleisten ja ei-tieteellisten kirjastojen tietokanta kuulostaa valtavalta, ehkä jopa ylivoimaiselta tavoitteelta, jopa haihattelulta, mutta jos perehtyy hieman aikaisempiin vastaavanlaisiin hankkeisiin, huomaa, ettei kyse ole kuitenkaan mahdottomasta urakasta. Kyse on tietenkin siitä, mitä tietoja, missä määrin ja missä muodossa tietokanta sisältäisi. Lisäksi hanke pitäisi toteuttaa sellaisena, että kuka tahansa voisi lisätä tietokantaan tietoja, kuvia, dokumentteja ja omia muistojaan. Tämän nahdollistaminen ylittää omat tekniset taitoni, mutta muilla niitä varmasti on.

Werkosta verkkoon

Jo Suomen (yleisten) kirjastojen aamunkoitossa ilmeni samanlainen tavoite. Kaarle Werkko ryhtyi jo 1870-luvulla (eikä hänkään ollut ensimmäinen, mutta pääsi tienraivaajista pisimmälle) keräämään tietoja Suomen kansankirjastoista liittäen mukaan myös lastenkirjastot, lukuyhdistykset ja kansantajuiset luennot.

Lukuyhdistykset tarkoittivat yhteenliittymiä, jotka yhteisin varoin tilasivat sanoma- sekä aikakauslehtiä, ja kokoontuivat niitä lukemaan sekä keskustelemaan lukemastaan esim. sunnuntai-iltapäivisin. Lukutuvassa tai meille tutummin lukusalissa lehdet olivat yleisön luettavissa pidempiä aikoja eikä niissä rohkaistu ihmisiä keskustelemaan lukemastaan.  Lukuyhdistykset, lukutuvat ja lukusalit käsitettiin 1800-luvulla kirjastoista erilliseksi toiminnaksi. Kansankirjastot ajateltiin aluksi aikuisille tarkoitetuiksi, minkä vuoksi Werkko lisäsi erikseen mukaan lastenkirjastot. Kansantajuisia luentoja, joita pitivät ylioppilaat, tiedemiehet ja muut tietoa omaavat, olivat vaikkapa nykyisten kansalaisopistojen edeltäjiä.

Werkko lähetti kaikkiin Suomen kuntiin kyselykaavakkeen (tai kysymyslistan), jolla tiedot kerättiin. (Olen kertonut tarkemmin Werkon projektista ja hänen muusta toiminnastaan blogipostauksessani Kaarle Werkko kirjastojen ja kansanvalistuksen uranuurtajana ja puurtajana . Tiedonkeruun tulokset Werkko julkaisi teoksessa  Tietoja ja mietteitä Suomen kansa- ja lasten-kirjastoista ynnä luku-yhdistyksistä ja luennoista vuoteen 1875 (ilmestyi 1879).

Werkon  (1879) kirjaus Lempäälän kirjastosta ja lukuyhdistyksestä.

Aikalaiset kritisoivat teosta sen vuoksi, ettei Werkko ollut muokannut tietoja tilastollisen taulukon muotoon, vaan julkaisi saamansa kyselyvastaukset lähes sellaisenaan — syynä oli vastausten yhteismitattomuus. Jälkipolvet kuitenkin voivat kiittää Werkkoa juuri tästä piirteestä, koska tällä tavoin saatiin säilymään rikas aineisto yleisten eli kansankirjaston alkuvaiheista. Myös Lempäälästä on Werkon ansiosta käytettävissämme tietoja, joita muualta ei enää saa.

Werkon paikkakuntakohtaiset tiedot (ilman mietteitä) ovat tekstimuodossa luettavissa osoitteessa https://www.tritonia.fi/sukkula/historia/  .

 Lempäälä Schadewitzin (1903) kirjastotilastossa. 

Huom. Yhdessä sarakeotsikossa on painovirhe: Rehuarvo, p.o. Raha-arvo!

Kirjastolistausten, -kuvausten ja -tilastojen tarkoituksena on aina ollut tukea kirjastotoiminnan suunitelmallista edistymistä. Sitä Werkkokin tavoitteli. Seuraava täydellisyyttä tavoitellut kirjastolistaus, nyt jo tilastolliseen muotoon järjestettynä, oli Leo Schadewitzin (myöh. Harmaja) Suomen kansankirjastot (1903) (myös ruotsiksi Folkbiblioteken i Finland).

Vain muutaman vuoden kuluttua tehtiin jälleen kattava kartoitus. Kirjastoasiaa selvittäneen komitean mietintöä varten (Kom.miet 1906:6) kerättiin tilastollinen katsaus maamme kansankirjastoihin. Se onkin todellinen tiivis tilastoyhteenveto, jossa ei luetella kirjastoja nimillä vaan ne esiintyvät paikkakunnittain vain numeroina sarakkeissa, mutta silti tämäkin listaus antaa kuvan kirjastojen kirjosta.  

Kaikkein täydellisin autonomian ajan kirjastotilasto sisältyy Keskuskirjastokomitean (Kom.miet 1914:5) mietintöön. Komitean tarkoitus oli suunnitella Suomeen kansankirjastoja tukeva keskuskirjasto. Edistyksellinen malli tähän oli saatavissa Tanskasta, johon kirjastojen kehittäjien katseet kohdistuivat koko 1900-luvun ajan. Yleisten kirjastojen keskuskirjasto saatiin Suomeen vasta 1981, jolloin Helsingin kaupunginkirjastolle annettiin tämä tehtävä. Nykyään Helsingin keskustakirjasto Oodi toimii Suomen yleisten kirjastojen valtakunnallisena kehittämiskirjastona, joskin tärkeitä infrastruktuuritehtäviä hoitaa myös Kansalliskirjasto.

Lempäälä Keskuskirjastokomitean 1914 kirjastolistauksessa (tiedot vuodelta 1912).
Tiedot sarakkeissa: 1. Perustamisvuosi, 2. Kirjastonhoitaja (op= kansakoulun opettaja, yk = yksit. henk), 3. Paikka (kn = kunnantalo, kk = kansakoulu, s. = seurantalo), 4. Siteiden lukumäärä, 5. Lainausten lukumäärä, 6. Kirjaston rahanmeno (1912), 7. Kunnan avustus, siteiden lukumäärä: 8. n. v. 1901, 9. 1895, 10. 1889.

Keskuskirjastokomitean mietintöön kerättiin suunnittelun tueksi tarkat tiedot Suomen kansankirjastoista. Tiedot koskevat pääosin vuotta 1912. Suurimmat puutteet kirjastolistauksessa ovat työväenkirjastojen osalla. Tästä nousevasta uudesta kirjastotyypistä ei saatu kattavia tietoja.

Itsenäisyyden aikana paras tieto Suomen yleisistä kirjastoista on ollut Valtion kirjastotoimistolla, jonka perinteitä jatkavat opetusministeriön kirjastotilastot. Nykyään ne julkaistaan kirjastot.fi -palvelussa. (https://tilastot.kirjastot.fi/)

Kirjasto lähelle

Juho Pynnistä, Kaarle Werkkoa, William Sippolaa, Helle Kannilaa ja monia muita yleisten kirjastojen uranuurtajia elähdytti kirjastoaate eli tavoite saattaa kirjastojen avulla tiedon ja lukemisen hedelmät kaikkien ulottuville. Kirjaston pitää olla lähellä tai, toisin sanoin, helposti saavutettavissa. Entiseen aikaan sitä varten tarvittiin kirjasto joka kylään, nykyään sama tavoite saavutetaan (myös) muin keinoin.

Jotta kirjastoja saataisiin joka kylään piti aktivoida monia ihmisiä sekä varojen keräämiseksi että kirjastojen pyörittämistä varten. Kirjasto oli yhteisöllinen instituutio. En kuitenkaan ole nostalgikko: en kaipaa tilannetta, jossa joka niemessä, notkelmassa ja saarelmassa olisi pikkuinen kirjasto. Yleisten kirjastojen tuleminen kunnallisiksi verovaroin ylläpidettäviksi ja ammattimaisesti hoidetuiksi organisaatioiksi on ollut hyvää kehitystä. Silti kirjastonomaista toimintaa kannattava joutuu aina myös miettimään instituution yhteisöllistä puolta. Ilman sitä ei nykyinenkään kirjastolaitos tule toimeen. Yhteisöllisyyden saralla ponnistelee myös oman kotikuntani Lempäälän kirjasto, onhan sen kirjastoautokin nimeltään Yhteisöbussi Lempi.

Lempäälän kirjastojen kirjo

Minulle tutuin onkin Lempäälän kirjasto, jota olen itse käyttänyt 1960-luvun alusta saakka. Tärkeätä on osata liittää kirjasto ja sen vaiheet maisemaan, henkilöihin ja tapahtumiin, omiin muistoihinsa. Lempäälä olkoon siis koekappaleena. Keskityn otsikon mukaisesti kirjastojen kirjoon: minkälaisia kirjastoja ja kirjaston palvelupisteitä Lempäälässä on vuosikymmenien varrella ollut. Tavoitteena on kartoittaa ne kosketuspinnat, joiden avulla ihmiset pääsivät yhteyteen kirjallisuuden ja muun lukemisaineiston kanssa. Tämän takia olen ottanut mukaan myös ei-kunnallisia kirjastoja, kuten Uotin luontaisparantolan kirjaston.

Syntyvä kuva kirjastosta yhteisössä on tietenkin vajaa, joudun esim. tällä kertaa jättämään pois suurimman osan kirjastojen parissa työskennelleistä tai muuten vaikuttaneista henkilöistä (ehkä joskus toiste heistä). Jos lukijaa kiinnostaa monipuolisempi ja syvempi kuva kirjastotoiminnasta Lempäälässä, sellaista on tarjolla alla mainituissa kirjastohistorioissa. Vielä tässä postauksessa näkökulma on kirjastolaitoksen, kirjastonhoitajan, mutta lopullisessa versiossa se pitää saada käännettyä käyttäjän, kunnan asukkaan, ihmisen näkökulmaksi. Miten se tapahtuu, en vielä tiedä.

Paljon tietoa saa Marja Kalskeen kirjasta Ahlmanin koululta Aleksille. Lempäälän kirjasto 1861–2011 (Lempäälän kunta 2011). Lempäälän kirjaston varhaisvaiheiden osalta kannattaa tutustua myös Tuula Hopposen (nykyinen Martikainen) kirjasto-opin tutkielmaan Yleinen kirjastotoimi Lempäälässä (Yhteiskunnallinen korkeakoulu, Tampere 1967). Olen itsekin kirjoittanut muutaman pienen palan Lempäälän kirjastojen vaiheista. Lähdeluettelo on lopussa.

Lempäälän pitäjänkirjasto, kunnan lainakirjasto, kunnankirjasto (ennen itsenäisyyttä)

Pitäjän lainakirjaston sijaintipaikka ennen itsenäisyyden aikaa (tiedot: Kalske 2011, Hopponen 1967):

1861 tod. näk. Ahlmanin koululla, joka vuosina 1861–1871 toimi Lempoisten Halkolassa, 1871–1873 Kuokkalan Ollilassa.
1873–1874 kunnan kokoushuone eli pitäjäntupa (Lempoisten Ryynikkä).

Vuodesta 1874 kirjasto toimi kunnan kansakoulussa;
        lukukausi 1874–1875 Miemolan Rantakartano, jossa kansankoulu toimi jonkin aikaa.
        lukukausi 1875–1876 todennäköisesti Kuokkalan Ollilassa.
        Kansakoulu toimi 1876–1877 Näppilän rusthollissa, mutta kirjasto sijaitsi nähtävästi pitäjäntuvalla, tulipalon takia ensin Vaihmalan Isotalossa ja sitten Lempoisten Iluksella.
1877 kuntakokous päätti jakaa kirjaston neljään osaan, jotka sijoitettaisiin eri puolille pitäjää, mutta kirjastonhoitaja nikkari Grönholm ei tiettävästi toteuttanut hanketta, vaan kirjasto pysyi entisellä paikallaan.

1878 uuteen koulurakennukseen Ryynikässä. Se paloi 1885, mutta ilmeisesti kirjasto ei palanut mukana, koska vanhoja kirjoja on vielä tallella(?). Uutta koulutaloa rakennettaessa kirjasto oli Kiiliäisen talolla Ryynikässä.

Lempäälän järjestyksessä toinen kansakoulurakennus (rakennettu 1886, kuva: Lempäälä-Seura).

1886 kirjasto kunnanhuoneeseen, joka sijaitsi uudessa koulurakennuksessa, jota alettiin kutsua Lempoisten kouluksi, kun neljän vuoden kuluttua muitakin kansakouluja alettiin perustaa kuntaan.
1904 kirjastosiirrettiin kunnanhuoneen mukana nuoriseuran talolle, johon se ilmeisesti jäi kunnanhuoneen siirtyessä 1905 Ilukselle. Parin vuoden kuluessa kirjastokin siirtyi Ilukselle.
– 1917–1918 tapahtumien aikana kirjasto kärsi vaurioita ja joutui epäjärjestykseen. Uusi alku tuli useita vuosia tämän jälkeen.

– jatko: katso kohtaa Itsenäisyyden aika (alempana)

Lempäälän kirjastonhoitajat/kirjastotoimenjohtajat/kirjastopäälliköt

Frans Emil Lilius, pastori, Ahlmanin koulun opettaja 1861–1866
Kaarle Åkerroos, Ahlmanin koulun opettaja 1866–1873
Kaarle Waldemar Hanell, kansakoulunopettaja, 1873–1876
Johan (Juho) Grönholm, nikkari, 1878
J. V. Holm, kansakoulunopettaja, 1879–1882
E. F. Eränen, pastori, 1882–1883
Johannes Käcklund, kanttori, 1884–1896, ensimmäinen, jolle maksettiin palkkio
Kalle Grönholm (myöh. Saari), puuseppä, 1896–1918
V. E. Rantavaara, kunnansihteeri?, 1924–1937
Sirkka Kauppila, pankkivirkailija, 1937–1946
Pekka Kosonen, lukiolainen, 1946–1947
Martti Honka-Hallila, opettaja?, 1948–1964
Arja Moisala, päätoiminen kirjastonhoitaja, 1964–1966,
        sijaisena Liisa Hietamäki
– Moisalasta lähtien kirjaston johdossa on ollut päätoimisia kirjastonhoitajia/johtajia/päälliköitä
Rauno Sivonen 1967–2003
Kristiina Suominen 2003–2010
Katja Savolainen 2010–2013
Sarri Nykänen 2013–2023
Jarkko Rikkilä 2023–

Kirjastotoiminnan yhteisöllisen puolen havainnollistamiseksi pitäisi tehdä lista myös sivu- ym. kirjastojen hoitajista sekä kirjastolautakunnan ja sivukirjastojen johtokuntien puheenjohtajista ja jäsenistä, mutta sen joudun jättämään myöhemmäksi.

Omat muistoni Lempäälän kanta-, myöhemmin pääkirjastosta alkavat noin vuodelta 1963. Perheeni asui vastamuuttaneena Miemolan perillä. Olimme saaneet tietää, että Lempoisissa oli kirjasto. Sysipimeänä syysyönä vaelsin kolmen veljeni kanssa (siskot eivät ilmeisesti olleet mukana) jonossa ilman lamppuja (tai ehkä vain jonon ensimmäisellä oli taskulamppu) viiden kilometrin matkan Nuijan talolle, johon kirjasto oli saanut muutamaa vuotta aiemmin hyvät tilat. Siitä lähtien käytin kirjastoa ahkerasti ja siellä oli luontevaa käydä, koska kävin Lempäälän-Vesilahden Yhteiskoulua. Osallistuin myös kirjaston kirjallisuusiltoihin. Kerran siellä oli vieraana Väinö Kirstinä, jonka runoja ihailin. Paljon en siitä muista, mutta sen, että Kirstinä kertoi sana-assosiaatioistaan, jotka joskus saattoivat antaa ideoita runoihin. Jos muistan oikein, hän mainitsi lukeneensa lehdestä sana ”pääkallomies”, mitä ihmetteli, kunnes huomasi, että siinä lukikin ”pääluottamusmies”.

Kuljun kansakoulun kirjasto

 

Kuljun kartanon lainakirjastoon kuuluneen kirjan sääntölipuke.

Kansakoulun lisäksi Lempäälässä toimi 1800-luvun jälkipuoliskolla kolme kiertokoulua. Koska Kuljun kartanon omistaja Knut Viktor Palander ei ollut tyytyväinen Kuljun suunnan saamiin kiertokoulupalveluihin, hän perusti omin varoin kartanon alustalaisten lapsille tarkoitetun kansakoulun, joka alkoi toimintansa 1884. Koulussa toimi vuodesta 1885 Porissa asuneen kirjakauppias Otto Palanderin lahjoittama lainakirjasto (Aamulehti 23.6.1885, kirjasto mainitaan myös Aamulehti 15.12.1885). Kunta otti koulun hoitaakseen 1889, kirjasto jatkoi toimintaansa. K. V. Palander lahjoitti lisää kirjoja 1902.

Kansakoulujen lainakirjastot

Sitä mukaa kuin kuntaan perustettiin uusia kansakouluja, niille perustettiin pian lainakirjastoja, joita kunta avusti rahallisesti, opettajat hoitajina:

 

– Nurmelle kansakoulu 1890 Nurkkisen taloon, oma koulutalo 1896, samana vuonna lainakirjasto,
– Lapin kansakoulu 1896, oma talo 1902, kirjasto 1896 (Lapin koulu siirtyi 1932 perustettuun Viialan kuntaan),
– Sotavallan kansakoulu alkoi 1898 kartanon meijerirakennuksessa, heti lainakirjasto, 1914 oma koulurakennus, joka paloi 1918, koulu toimi kolme vuotta Lipossa, 1921 palaneen koulun paikalle rakennettiin uusi koulu, joka nimettiin Kelhon kouluksi, koska oli lähempänä Kelhon kartanoa.

Rantoisten koulu.

– Rantoisten kansakoulu 1898 alkoi Sarvikkaan Antilassa, lainakirjasto heti, oma talo 1900,

Monien muiden paikkakuntien mallin mukaan Lempäälässäkin kokeiltiin ”kiertäviä kirjastoja”. Pienten kiinteiden kirjastojen kokoelmat eivät uudistuneet riittävästi, joten ajateltiin, että jos kokoelmia säännöllisin väliajoin vaihdettaisiin paikasta toiseen, olisi aina uutta tarjottavaa lukijoille; tämä oli siis kirjastoauton esiaste (Kalskeen huomio). Lempäälässäkin tätä kokeiltiin 1903 lähtien, mutta järjestelmä ei toiminut hyvin. Kirjastoista vastaavalle opettajalle lakattiin maksamasta korvausta 1908 eikä kunta avustanut kouluilla sijaitsevia kirjastoja. Näin ollen koulujen kirjastojen toiminta hiipui 1910-luvun alussa. (Hopponen 1967.)

Lukutuvat

Sanoma- ja aikakauslehtien lukemismahdollisuuden tarjoamista ei vielä 1800-luvulla koettu yhdeksi kirjastojen ydintehtävistä, mutta tämä toimintamuoto sai kyllä merkittävää huomiota ajan julkisuudessa.

Werkko mainitsee Lempäälän kansakoululla 1875 alkaneen lukuyhdistyksen, joka ei kuitenkaan menestynyt. Mahdollisuutta sanoma- ja aikakauslehtien lukemiseen tarjottiin myöhemminkin, joskin heikolla menestyksellä. Vuonna 1895 perustetun nuorisoseuran toimintamuotoihin liitettiin 1897 lukutupa, mutta yrityksistä huolimatta sen käyttö jäi vähäiseksi ja toiminta hiipui virkistysyrityksistä huolimatta ennen 1910-lukua. (Hopponen 1967 s. 12–13.)

Myös Lempäälän työväenyhdistys viritteli lukutupatoimintaa, joka oli vaatimattomalla idullaan jo 1897. Seuraavana vuonna lukutupa jo toimi 17 lehden voimalla (luultavasti) kansakoulun luokkahuoneessa, kun siellä ei ollut opetusta. Välillä lehdet siirrettiin puheenjohtaja Oskari Mäkisen kotiin, mutta lukutupa sai sitten pysyvän paikan 1901 valmistuneessa työväentalossa (Rypyntiellä). Tämäkin lukutupa kuitenkin hiipui vuosien mittaan ja loppui kokonaan 1920. (Hopponen 1967 s. 20–21.)

Lempäälän nuorisoseuran talo 1902-luvulla (kuva Lempäälä-Seura).

Nuorisoseuran lainakirjasto

Nuoriseruan kirjasto perustettiin 1907, toimintaan 1908. Levottomat ajat 1917-18 aiheuttivat katkon nuorisoseuran ja sen kirjaston toimintaan. Kirjasto kärsi vaurioita.  Kirjasto sai uuden alun 1921. Kirjastonhoitajiksi valittiin Helmi Schulz ja Alli Jalava. Jälkimmäinen toimi kirjastonhoitajana vuoteen 1924.  Häntä seurasi Maria Nieminen vuosina 1924–1927, mutta toiminta vaimeni ja hiipui olemattomiin. (Hopponen 1967.)

Lempäälän työväenyhdistyksen talo (kuva Työväen arkisto).

Työväenyhdistyksen lainakirjasto

Työväenyhdistyksen (per. 1896) kirjasto aloitti toimintansa 1898. Kirjastonhoitajana toimi aluksi 1898 E. Nieminen, myöhemmin Oskari Mäkinen. 1901 valmistuneessa yhdistyksen omassa talossa kirjastonhoitajina toimivat  vahtimestarit. Kirjastotoiminta hiipui 1920-luvulla. 1907 kirjastossa oli kirjoja 136 kpl. 

Myös muilla Lempäälässä toimineilla työväenyhdistyksillä oli kirjasto, tosin ne olivat kooltaan vaatimattomia (tiedot: Kalske 1999 s. 107):
– Itä-Lempäälän työväenyhdistys 1906 (kirjoja 1907: 47, työväenyhdistys yhdistyi myöhemmin Lempäälän työväenyhdistykseen),
– Kuljun työväenyhdistys 1906 (kirjoja 1907: 25),
– Nurmen työväenyhdistys 1908,
– Lapin työväenyhdistys 1909.
Työväenyhdistysten kirjastot olivat usein pieniä ja vajavaisesti hoidettuja, joten ne helposti jäivät huomiotta kirjastotilastoinneissa.

Lempäälän kirjastoja ennen itsenäisyyden aikaa.

Itsenäisyyden aika

 Lempäälän kunnan kantakirjasto, pääkirjasto

1924 kunnan lainakirjasto, kantakirjasto, sai tilat Kiiliäisen eli Nuijan talolta, siis kunnantalolta.
1951 kantakirjasto valtuustosaliin
1953 kantakirjasto vanhalle kansakoululle

 

Kiiliäisen eli Nuijan eli Nuijamäen talo, jossa Lempäälän kirjasto toimi vuosikymmeniä.

 

 

1961 pääkirjasto takaisin kunnantalolle, soveliaammat tilat, päätoiminen kirjastonhoitaja
1967 Mainiemen taloon
1970 Länsimaahan
       1971 kirjastoauto
1981 Aleksin virastotaloon
2021 Lempäälä-taloon

 

Kansakoulujen koulukirjastot itsenäisyyden ajalla

Periaatteessa jokaisella kansakoululla piti olla oppilaita varten lainakirjasto, joka oli koulun, ei kunnankirjaston, hallinnassa.  Kunta antoi vuosittain määrärahaa kansakoulujen kirjastoille. Kuljun, Sääksjärven ja Nurmen oppilaskirjastot muuttuivat kunnankirjaston sivukirjastoiksi, jolloin ne siirrettiin koulun hallinnasta kirjastolautakunnan alaisuuteen ja sitä kautta rahoitettaviksi. Kelhossa, Hervannassa ja Lastusisa toimi sotien jälkeen lainausasema; en tiedä, toimiko niissä samaan aikaan myös oppilaskirjasto. (Koulujen kuvat Arajärven Lempäälän kotiseutukirjasta ellei toisin mainita.)

– Hervanta: kansakoulu 1945, lainausasema 1948, koulu lopetettiin 1965.

 

– Innilä: kansakoulu 1921, koulutalo 1925, koulu lopetettiin 1960-luvulla.

 1918 tuhoutuneen Sotavallan (Kelhon) koulun rauniot (kuva Museovirasto).

– Kelho (Sotavallan [1898] jatkaja): kapinassa tuhoutui koulurakennus, sen jälkeen 3 v Lipossa, sitten talo 1921, lainausasema 1928.

– Keskuskoulu (Lempäälän/Lempoisten kansakoulun [1874] jatkaja), uusi koulutalo 1953.

 Kuljun kansakoulun uusi rakennus 1953 (kuva Museovirasto).

– Kulju kansakoulu 1884, kirjasto pian, koulurakennus 1901, uusi rakennus 1953, sivukirjasto 1953.
– Kuokkala (kansakoulu ja talo 1907)

 Lapsia Lastusten koulun pihalla (kuva Maatalousmuseo Sarka).

– Lastunen (kansakoulu 1914, lainausema 1952,

 Mattilan koulu helmikuussa 2026, still going strong! (Kuva IM.)

– Mattila (Lapin [1896] seuraaja), kansakoulu 1945, ensin Salin huvilalla, oma rakennus 1951.
– Moisio kansakoulu 1957, rakennus 1961)
– Nurmi kansakoulu Nurkkisen talossa 1890, koulurakennus 1896, sivukirjasto 1959.
– Rantoinen kansakoulu 1898, talo 1900.
– Säijä kansakoulu 1914, koulutalo 1924, paloi 1951, uusi talo 1958, sivukirjasto 1925 (mutta silti 1964 kunnan määräraha ”koulukirjastoa” varten?)
– Säijärvi: Vesilahden kansakoulu 1924, Lempäälään 1964, lopetettiin 1969.
– Sääksjärvi: supistettu kansakoulu 1937, oma rakennus 1939, uusi rakennus 1957, samana vuonna sivukirjasto.
– Kansalaiskoulu (Keskuskoululla), perustettu 1954 nimellä ammatillinen päiväjatkokoulu, 1958 kansalaiskoulu, myös siellä oppilaskirjasto)
– Erityisluokka (Keskuskoululla?): oppilaskirjasto ainakin 1964.

Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulun oppilaskirjasto

 

Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulu lukuvuoden 1967-68 vuosikertomuksen kannessa. Alla vuosikertomukseen kirjatut tiedot koulun kirjastosta:

Koulu perustettiin 1953. Opettajan ja muistaakseni ajoittain oppilaiden hoitama lainakirjasto toimi ainakin 1960-luvulla. Itse en sitä käyttänyt, ehkä aukioloajat eivät sopineet.

Kirjasto vetovoimatekijänä Uotin luonnonparantolassa

Kirjasto eli järjestetty (tai järjestämätön) kirjakokoelma on aina ollut suosittu käyttöliittymä, jota tarjottiin lukuhaluisille tai lukuhalua herättämään monissa kodeissa laitoksissa, seuroissa, liikelaitoksissa ym.

Kirjasto oli niin tärkeä houkutustekijä, että myös Uotin luonnonpantola (nykyään luontaiskylpylä) mainitsi sen osana palveluvarustustaan, kun se mainosti itseään 1936 Suomen matkailijayhdistyksen julkaisussa Täysihoitoloita, lepokoteja ja kylpylaitoksia Suomessa.  Uotin kylpylä täyttää 100 vuotta 2026.

Lempäälän kunnankirjaston sivukirjastot ja lainausasemat 1925–1971

1925–1971 Säijän sivukirjasto kansakoululla, koulutalo 1957,
1929–1971 Kelhon sivukirjasto kansakoululla, koulutalo 1921,
1948–1965 Hervannan lainausasema kansakoululla,
1952–? Lastusten lainausasema kansakoululla,

1953–  Kuljun sivukirjasto kansakoululla, myöhemmin oma huoneisto,

1957– Sääksjärven sivukirjasto kansakoululla, 1978 koululta vuokratiloihin,
1959–1971 Nurmen sivukirjasto kansakoululla,
1965–? Laitoskirjasto Kunnalliskodissa,
        Ehtookodossa 1960-luvulta vuoteen 1971 pieni kirjasto.

Lainausasemalla ei ollut omaa kirjakokoelmaa, vaan sinne vaihdettiin kerran tai pari  kertaa vuodessa uusi kirjakokoelma pääkirjastosta.

Lempäälän kirjastoverkko ennen kirjastoautoa näytti tällaiselta (tosin ihan kaikki kirjastot eivät toimineet yhtä aikaa tällä aikavälillä):

Lempäälän kirjastoja 1960–1970.

Kirjastoauton toiminnan alkaessa 1971 lakkautettiin sivukirjastot Kelhossa, Lastusissa, Säijässä ja Nurmella. Todennäköisesti lainausasemat lakkautettiin samassa yhteydessä ellei jo aiemmin.

Ensimmäisen kirjastoauton reitit veivät (Kalske 2011 s. 56):
– Nurmelle ja Säijään,
– Kuljuun, Asemakylään, Pirunlinnan tielle, Väinölään, Saviahteelle, Sääksjärvelle ja Paunun alueelle,
– Hauralaan, Miemolaan, Hulauteen, Pyhältöön, Mattilaan,
– Vanhalle vanhainkodille, Lippoon, Valkeakosken puolelle, Sorrinmäkeen, Ahtialaan,
– Lastusiin, Tikinmaahan, Marjamäkeen.
Tätä tulee havainnollistamaan myös kartta, kunhan saan selville, missä 1970-luvun alussa olivat kirjastoauton pysäkit.

Mutta näillä  paikoilla käy Yhteisöbussi Lempi vuonna 2026:

Lähteitä:
Arajärvi, Kirsti: Lempäälän historia. Lempäälän seurakunta ja kunta 1959.
Arajärvi, Kirsti: Lempäälän kotiseutukirja. Lempäälän kunta 1959.
Hopponen, Tuula: Yleinen kirjastotoimi Lempäälässä. Yhteiskunnallisen korkeakoulun opetusjaoston tutkielma kirjastotutkintoa varten, Tampere 1967.
Kalske, Marja: Ahlmanin koululta Aleksille. Lempäälän kirjasto 1861–2011. Lempäälän kunta 2011.
Kalske, Marja: Lempäälä ajan virrassa. Ihmisiä yhteisöissä, pitäjän maailmassa. Lempäälän kunta 1999.
Keskuskirjastoasian selvittämistä varten asetetun komitean mietintö. Kom.miet. 1914:5.
Kirjastoasiaa selvittävän komitean mietintö. Kom.miet 1906:6.
Lempäälän kunnan kunnalliskertomus vuodelta 1964. Lempäälän kunnanhallitus 1965. (Kunnan arkisto.)
Mäkinen, Ilkka: Leskenkin ropo kirjaston hyväksi. Lempäälän-Vesilahden Sanomat. 1.8.1994.
Mäkinen, Ilkka: Kuljun kartanon koulun ja kirjaston alkuvaiheet. Lempäälän Joulu 2007: 8–12.
Schadewitz, Leo: Suomen kansankirjastot. Helsinki 1903.
Werkko, Kaarle: Tietoja ja mietteitä Suomen kansa- ja lasten-kirjastoista ynnä luku-yhdistyksistä ja luennoista vuoteen 1875. Jyväskylä 1879.